Sofin kuulumisia; rescue-koiran kotiutuminen ja sen haasteet
Ajattelin kirjoitella välillä Sofin, ja oikeastaan muidenkin kuulumisia.
Sofi on nyt ollut meidän laumassa noin 2,5kk, eikä elämä vielä ole ihan tasaisen helppoa aina.
Pako, lauman 3,5v leikattu working kelpie, ei ole niin sujut Sofin kanssa, kuin olisin olettanut. Ensimmäisiä kertoja Sofin ulkoillessa irti se ei osannut oikein hallita viretilaansa ja vauhdin noustessa helposti nousi myös saalisvietti. Sofin tapana oli silloin käydä leikkimässä hieman sellaista "puijjuutusleikkiä," josta kelpiet ei niin välitä. Varsinkaan Pako. Ulkoilun vaikuttaessa Pakon normaaliin toimintaan Sofille hankittiin kuonokoppa ulkoiluun, joka on auttanut asiassa kyllä. Pako ulkoilee rennommin nyt kun Sofi ei pääse puijuuttaan, mutta silti Pakossa on havaittavissa kireyttä ja rauhattomuutta. Uskon, että asiassa mennään eteenpäin, sillä hissun kissun on menty tähänkin asti. Kuonokoppa on rauhoittanut Sofiaa. Se on käytännössä estänyt käyttäytymisen viimeisen vaiheen, jolloin se on alkanut vaimentua. Lisäksi, jos Sofilla on mennyt yli, se on saanut jäähyn, joutunut taakseni kävelemään joko irti tai remmissä.
Sisällä tilanne välillä äityi varsin oudoksi. Haastattelin useampaa eläintenkouluttajaa ja alalla pitkään toimineita, laitoin videoita ja kerroin lauman käytöksestä. Asiaan saatiin järkiperäisiä ajatuksia, vaikkakin aika monelle tilanteet oli yhtä outoja, kuin itsellenikin. Tässä on ehkä kyse jostain kelpie-jutusta, noilla kun tuntuu olevan noita outoja ominasuuksia vaikka muille jakaa. Sisällä Pakoa välillä näytti ärsyttävän Sofia, kyse ei ollut resurssinhallinnasta tms. Pako saattoi komentaa Sofiaa pysymään jossain tietyssä kohtaa, eikä Sofia saanut liikkua. Pako saattoi myös maanisesti nuolla Sofiaa ja murista sille, jos se yritti lähteä tilanteesta pois. Tilanteet on keskeytetty kotona ollessa. Meidän ollessamme poissa kotoa, täällä on reaaliaikainen videokuvaus, jossa pelaa äänet molempiin suuntiin. Aluksi Sofi ei tietenkään ollut keskenään lauman muiden koirien kanssa. Olemme joku aika sitten kuitenkin päässeet tilanteeseen, missä koko lauma on samassa tilassa meidän poissa ollessa.
Puhuttaessa rescue-koirasta ja sen mukana tulevista ongelmista ajatus on monesti pelkoreaktiot ja se, että koira ei selviä erilaisista arkisista tilanteista. Meillä tilanne kuitenkin on aivan toisenlainen. Sofia on saanut toteuttaa itseään ja on varmasti varsin helposti löytänyt tavan miten pärjätä ja keksiä tekemistä. Sillä hän kotia vaihtoikin alunperin, sillä ei tullut enää toimeen sisarensa kanssa. Ymmärtäessäni oikein, edellisen omistaja oli sitä mieltä, että Sofia on aggressiivinen ja toisten koirien seuraan sitä ei ole voinut viedä hermostuneisuuden takia. Se ei myöskään ollut sisäsiisti edellisessä kodissaan. Sofia on kovempi kuin kelpie, sillä on vahva saaliskäyttäytyminen, sekä hillitön määrä energiaa ja kekseliäisyyttä. Näiden lisäksi Sofilla on mielettömän hyviä palikoita mistä rakentaa haluaansa koiraa - Sofialla on mieletön keskittymiskyky ja se on nopea oppimaan. Se haluaa miellyttää ja tehdä töitä. Sofia on epävarma vieraiden koirien kanssa, muttei aggressiivinen. Sofia väistää aluksi, mutta reipastuu nopeasti.
Olemme pari kertaa käyneet ulkoilemassa ystäväni kanssa, jolla on pari borzoita. Ensimmäisellä kerralla Sofia juoksi perässä melkein kiinni saaden, mutta aika pian väsähti. Sen verran lujaa meni kirittäjä. Ekan lenkin päätteeksi mentiin vielä kahville, jolloin Sofia oli ensimmäistä kertaa mukana kyläpaikassa ja vieraan lauman reviirillä. Se uteliaana tutki paikkoja ja rentoutui nopeasti jalkoihini makaamaan.
Kotona Sofia osaa ottaa rauhassa. Välillä nukkuu kuin tukki ja välillä riekkasee Remin kanssa. Ihan joka kerta ei tarvi nousta perään, jos vaihdan paikkaa. Aika useasti kyllä vielä pitää.
Jonkin verran haasteita luo myös Sofian ruokinta. Meidän koirat ovat pääosin raakaruokinnalla, mutta Sofia ei kestä lihaa paljoa kerrallaan. Seuraavaksi tarvii koittaa kypsennettyä lihaa. En haluaisi syöttää yhdelle koiralle teollista kuivamuonaa, mutta hitaalta lihaan totuttaminen vaikuttaa.
Sofia on oppinut kodin sääntöjä aika hyvin. Helposti se ei luovuta, mutta aika hyvin ymmärtää jo, että meidän ruokaillessa koirat pysyvät poissa keittiöstä. Joskus saattaa tassu olla keittiön rajan sisäpuolella. Remiä ei niin naurata, kun ei saa osallistua ihmisten ruokailuun.
Paljon asiaa jäi varmasti unohduksiin, mutta pientä kuulumista rescue-koiran arjesta uudessa laumassa.
