Opittu avuttomuus

Moni teistä tietääkin, että meidän laumaan kuuluu neljä koiraa. Yksi niistä on Remi, juuri kahden vuoden ikään tullut working kelpie narttu. Remi ei ole aiemmin ollut paljoa esillä jutuissani, ei treeneissä, ei tarinoissa. Aika hiljattain sen kanssa on alettu tekemään enemmän ja siitä on jokunen videopätkä eksynyt blogiinkin.

Remi oli tullessaan Suomeen hirveän lupaava, reipas, kontaktin haluinen pentu. Se tuli suomeen 8-viikon iässä. Remin ollessa 3-4kk ikäinen, muutimme toiseen vuokra-asuntoon, jossa oli sisäilmaongelmia. Asuimme kyseisessä asunnossa 4 kuukautta, jonka aikana olin koko ajan sairaana, väsynyt ja kiukkuinen. Olin sairaslomalla ja töihin palattua kaikki energia meni sinne. Koirat jäi aika vähälle ja nuori, herkkä kelpie olisi tarvinnut positiivista ja varmaa eteenpäin vientiä, jota en silloin sille pystynyt antamaan. Koirat olivat sillä hetkellä enemmän taakka, kuin ilo, joten ne saivat valitettavasti osansa väsymyksestä ja kiukusta.

Pois muuttamisen jälkeen tilanne alkoi hiljalleen parantua. Oma jaksaminen normalisoitui ja koirien kanssa tekeminen alkoi taas maistua eri tavalla. Kuitenkin Remissä huomasi muutoksen. Se reipas ja iloinen pentu oli muuttunut erilaiseksi. Siitä tuli alusta-arka, ääniarka, herkkä ärsykkeille ja pelko uusia asioita kohtaan nousi pintaan.

Tähän väliin totean, että tasapainoinen ja hermoiltaan vahva koira ei välttämättä olisi muuttunut juurikaan, mutta Remi on herkkä ja pehmeä ja tuolloin vielä hyvin nuori. Varmasti vaikuttaa koiraan kuin koiraan, että nuorena syödään sen itseluottamus ja viedään mattoa jalkojen alta. Ei elämä ollutkaan niin iloista leikkiä.

Muutamia kertoja Remi kävi hallilla tavoitteena saada pelkoja eteenpäin, ei se pystynyt. Toimintakyky sillä säilyi, sillä se olisi valinnut pakenemisen. Ei se jäätynyt niihin tilanteisiin. Tehtiin monenlaisia asioita, jonka jälkeen luovutin. Totesin, että Remillä ei ole kivaa, eikä mullakaan. Kaikki paine jäi pois ja Remistä tuli vain kotikoira. Vaikeille asioille Remi kuitenkin keksi tavan selvitä, opittu avuttomuus. Se ei jäädy, vaan se menee opitun avuttomuuden tilaan.

Opittu avuttomuus syntyy tilanteesta, jossa koira kokee esim. voimakasta pelkoa tai kipua, eikä voi toiminnallaan vaikuttaa asiaan. Se kuinka helposti eläimestä tulee opitusti avuton, on kiinni koiran luonteesta ja ominaisuuksista. Muista laumamme sen hetkisistä koirista ei tulleet opitusti avuttomia, vain Remistä, mikä kertoo, että Remille sillä ajanjaksolla oli liikaa liian pelottavia, liian ikäviä asioita.

Näin eläintenkouluttajana tuntuu hurjan pahalta myöntää, että olen itse pilannut oman koirani. Näen sen asian joka päivä, kun katson Remiä. Näen sen joka hetki, kun sen kanssa teen jotain. Mutta silti tulisi olla itselle armollinen. Jokainen homeelle altistunut, jolta menee toimintakyky ja väsyminen on potenssiin tuhat, tietää, että sillä hetkellä ei ole oma itsensä, eikä ajattele selkeästi. Pää on sumussa ja siitä toipuminen voi viedä pitkiäkin aikoja.

Palatakseni Remiin, siinä alkoi näkyä muutosta tänä keväänä / kesänä. Liekkö johtui Sofian tulosta, Remin henkisestä kasvusta, oman itseni paremmasta voinnista tai kaikkien kokonaisuudesta. Ken tietää. Remi kuitenkin on kasvanut henkisesti ja alkanut tekemään asioita, joita ennen koki pelottavana.

Ennen Remi otti ritolat kun yritinkään saada sitä puomille. Remi oli ihan varma, että se kuolee siihen paikkaan. Jossain vaiheessa kesää teimme siivekkeen tarjoamista puomin lähellä. Pitäessämme taukoa Remi alkoi tarjota kosketusta puomille. Olin ällikällä lyöty ja aloin palkkaamaan siitä. Hei vitsi! Mitä tapahtui! En voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Olen tainnut julkaista videon aiemmin jossain tekstissä, mutta tässä se on uudelleen:

Kokeilimme tasapainolautaa, joka oli myös ollut pelottava. Siihen se meni muutaman kriteerin noston jälkeen ja alkoi tarjoamaan taukojenkin aikana sitä. Koko kehonkieli muuttui ja koira rentoutui silminnähden. Tämäkin video taitaa löytyä aiemmasta kirjoituksestani, mutta kertauksena:

Nostimme koko ajan tehtävien ja pelkojen vaikeustasoa ja Remi eteni hurjan hienosti niissä. Muutamia videoita keinun etenemisestä, nämäkin varmaan aiemmin julkaistuja:

Viimeisimmässä videossa treenisessio on liian pitkä, näin videolta monta kertaa sen katsoneena sitä hakkaa päätään seinään, että joskus oppisi itse tilanteessa tajuamaan ne asiat.

Alla uusi video kokonaisen puomin suorittamisesta. Tämä on toinen kerta kun se suorittaa koko puomin, joskin tässä videolla puomi on eri kuin ensimmäisellä kerralla. Ajallisesti ihan ensimmäisellä kerralla kokonaisen puomin suorittamiseen meni noin 10minuuttia. Remi sai itse valita sietokykynsä rajan ja käydä aina halutessaan alhaalla puomilta. Loppupeleissä puomi kuitenkin päästiin loppuun asti, jonka jälkeen siltä pystyi hieman jo vaatimaan. Suoritus nopeutui huomattavasti. Sama tämän videon puomin kohdalla, ensin sen suoritukseen meni noin 5 minuuttia ja sen jälkeen se olikin Remin mittakaavalla jo helppo nakki. Alla taitaa olla 10 sekunnin video, jossa se suorittaa puomin.

Asia lähti hieman sivuraiteelle itse opitusta avuttomuudesta. Toki voidaan ajatella, että siitä pois oppiminenkin liittyy aiheeseen olennaisesti.

Palatakseni opittuun avuttomuuteen, sain ajatuksen koettaa kuvata pätkä siitä ollessani kouluviikolla. Remi lähti yksin mukaan reipastumislomalle tänne Iisalmeen Pemolle, josta tätä kirjoittelen. Olemme ulkoilun lomassa ottaneet aina pientä treeniä opitun avuttomuuden suhteen. Remi osaa vihjeen 'päälle,' joka tarkoittaa jonkin kohteen päälle hyppäämistä. Tutuilla kohteilla se onnistuu tuosta noin vain, stressitason ollessa normaali. Kuitenkin täällä jokainen kivi ja kanto on Remille outo, jolloin jokaisen kohdalla näemme ensin opittua avuttomuutta. Tilannetta tulee helpottaa Remille jollain konstilla, joka saa sen toimimaan ja jatkaa tarjoamisen kautta. Alla kuvatulla videolla olemme uusien kaadettujen tukkien äärellä ja siitä näkyy koko suoritus aloituksesta loppu tulokseen saakka. Kesto oli vajaa 3 minuuttia. Mitä eleitä näette koirassa kun siltä pyydetään asiaa jonka se osaa? Mitä vaihtoehtoja tilanteeseen voisi tuoda, joka helpottaa koiraa suorittamaan tehtävää?

Videon alussa Remi tarjoaa suurinta asiaa mihin se sillä hetkellä pystyy, tukin haistamista / koskemista. Pari kertaa se saa siitä palkan. Heti kun alan vaatia, enkä palkkaakaan pienestä kriteeristä, sen koko olemus muuttuu. Kehon kieli jännittyy, korvat kääntyvät taakse, läähätys, ei reagoi puheeseen jne.. Helpotan näyttämällä mallia ja menemällä itse tukin päälle. Mallin näyttäminen helpottaa Remin tehtävää huomattavasti ja etenemistä alkaa tapahtua siitä hetkestä lähtien. Pian Remi jo tarjoaa itse tukin päälle menemistä.

Yllä vielä helpompi tukkien päälle meneminen.

Loppuun vielä hyvän mielen pätkä päivälenkiltä.

Kaiken kaikkiaan haluaisin sanoa, että jokainen joka painii jonkin asian kanssa, potee huonoa omaa tuntoa, kokee häpeää koiransa käytöksessä, omassa toiminnassaan, osaamattomuudessa, tai ihan missä vaan. Et ole yksin. Ei kukaan ole täydellinen. Mutta jos olet valmis hakemaan apua, ottamaan apua vastaan, haluat oppia ja muuttaa asioita, et voi epäonnistua.

Mikäli heräs ajatuksia, tai haluat vaan purkaa sydäntäsi, laittele mulle mailia osoitteeseen info.jandogs@gmail.com, et jää yksin.