Onko suhde koiraan pyhä asia?

Koirat ovat tärkeitä meille ihmisille. Oli ne sitten kuten lapset vanhemmille, karvalapsia, ystäviä, harrastuskavereita tai "vain" lemmikkejä. Ne on silti tärkeitä ja niitä koskevat asiat saavat meissä voimakkaita tunteita aikaan. Loukkaannumme rumista kommenteista yhtä paljon, kuin muissakin meitä koskettavissa asioissa. Negatiiviset kommentit koskien itseäsi, koiraasi tai lastasi satuttavat. Koiraa tai lasta koskevat kommentit jopa enemmän, kuin itseen kohdistuvat. Mutta entä sitten asiat, jotka koskettavat teitä molempia? Ne tuntuvat olevan asia, josta ei saisi puhua. Huono omistaja, huono treenikaveri, huono äiti.. Äidin ja lapsen, sekä omistajan ja koiran välinen suhde ja siihen heijastuvat asiat ovat vielä voimakkaampia tunteita aiheuttavia asioita, kuin perus kommentit siitä rakkaasta. Ainakin joskus tuntuu siltä. 

Kuitenkin joskus näistä asioista olisi mielestäni hyvä puhua, rakentavasti. Missään nimessä ei kannata moittia ja osoitella sormella. Mutta miten tämmöisestä asiasta kannattaisi lähteä puhumaan? Vaikka asia esitettäisiin mahdollisimman neutraalisti, silti siitä todennäköisesti tulee toiselle osapuolelle paha mieli. Voiko ohjaajalta kysyä, että tietääkö hän millainen hänen ja koiransa välinen suhde on? Voiko ohjaajalta kysyä, että voisiko teidän välinen suhde olla parempi? Voisiko ohjaajalta kysyä, että tiestitkö, että treenaaminen olisi molemmille mukavampaa, jos panostaisit hieman teidän suhteeseenne enemmän?

Miten asian voi ottaa esille ilman, että toinen loukkaantuu siitä?

Mitä se suhde sitten on? 

Se on luottamusta. Se on halua olla yhdessä. Se on halua tehdä yhdessä. Se on kiintymystä, läheisyyttä. Se on ajatustenlukua. Se on yhdessä elettyä arkea. Se on ennalta-arvattavuutta. Se on lempeyttä. Se on rajoja ja rakkautta. Se on lempeää tapaa ohjata toista oikein. Se on kuuntelemista. Se on asioiden pohtimista. Se on huolenpitoa. Se on tuhansia tunteja yhteistä aikaa. Se on toisen tuntemista. Se on toisen hyväksymistä.

Nykyään näen paljon erilaisia koirakoita. Ja erilaisia suhteita. Joidenkin koirakoiden kohdalla tuntuu siltä, että moni koulutuksellinen ongelma ratkeaisi, tai ainakin helpottuisi, suhteen paranemisen myötä. Kaikista paras olisi tietenkin jo pennun kanssa lähteä rakentamaan suhdetta, joka on kestävällä pohjalla. Joskus tähän havahdutaan myöhemmin; ehkä ei olla tiedostettu asiaa aiemmin, on tullut esiin ongelmia, tai kokee, että jokin mättää kommunikaatiossa koiran kanssa. Aikuisen koiran kanssa suhteen korjaaminen onkin sitten monen asian summa. Aina on vaikeampaa korjata kuin opettaa uutta - pätee myös suhteessa koiran kanssa. Joidenkin kohdalla todella voimakkaasti. Erittäin pehmeän ja herkän koiran kanssa voi olla mahdotonta rakentaa täyttä luottamusta omaavaa suhdetta enää sen jälkeen, kun luottamus on romutettu. Herkän koiran kanssa kolaukset suhteeseen eivät välttämättä edes vaadi paljoa. Kärjistäen osaa koiraa saa mätkiä ennen kuin se vaikuttaa ja osa ottaa itseensä jo kokiessaan painetta ohjaajalta. Suhteen eteen toki kannattaa aina tehdä töitä ja pyrkiä parantamaan sitä. Vaikka se vaatisi paljon, eikä palautuisi täysin siihen mitä se on ollut, tai mikä olisi tavoite. Jokainen on yksilö ja jokainen tulee huomioida yksilönä.

Millaisia asioita sitten voi tehdä rakentaakseen suhdetta? 

Käydään hieman läpi aiemmin todettuja asioita mitä se suhde on. Se on luottamusta. Pyri aina siihen, että koirasi voi luottaa sinuun. Ole selkeä, määrätietoinen ja mustavalkoinen ohjaaja koirallesi. Mieti mitkä asiat ovat koirallesi loogisia. Ole johdonmukainen. Huomaamatta tulee tehtyä asioita, jotka kielivät koirallesi, ettet osaa hallita tätä elämää, kun et itsekään tiedä mitä haluat ja mitä saa tehdä. Esim. sohvalle koiran päästäminen. Jos et halua koiraa sohvalle, älä päästä sitä sinne. Jos päästät sen joskus ja sunnuntaisin, ei koirasi voi millään ymmärtää milloin sinne saa tulla ja milloin ei. Eikä koira myöskään voi ymmärtää sitä, miksi mielesi muuttuu jatkuvasti tämän asian suhteen. Älä ole epälooginen koiraasi kohtaan.

Suhde on halua olla yhdessä ja halua tehdä yhdessä. Olet koirallesi tärkeintä mitä tässä maailmassa on. Koirasi nukkuu aika paljon vuorokaudesta ja viettää pitkiä aikoja yksinään. Se nukkuu yöt joko kanssasi, tai muualla asunnossa. Se nukkuu kun olet töissä. Jäljelle jää murto-osa päivästä, jolloin koira saa viettää aikaa kanssasi. Se haluaa olla tuon ajan lähelläsi ja touhuta kanssasi. Mikset sinäkin siis haluaisi olla koirasi kanssa vapaa-aikaasi? Koiraa on hyvä kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa jo pelkästään sosiaalistamisen ja oppimisen takia, mutta myös teidän yhteisen aikanne ja suhteen vuoksi. Kohtaatte paljon erilaisia asioita muualla kuin kotona, jolloin voit näyttää koirallesi, että olet sen tukena ja autat sitä selviämään erilaisista tilanteista. Samalla opettelette miten missäkin tilanteessa tulee toimia niin, että se on molemmille hauskaa ja helppoa. Ja reilua! Se on yhdessä leikkimistä. Tutustutaan toisiinsa leikin avulla. Millaisista leikeistä koirasi pitää? Onko leikki liian raisua? Voisiko leikillä saada sille rakennettua itseluottamusta? Leikkiminen on myös mittari hyvinvoinnista. Jos leikkiminen loppuu, ei koira enää ole onnellinen. Se on yhdessä puuhaamista ja kouluttamista. Tuhansia tunteja kouluttamista ja yhdessä oloa. Tuhansia tunteja toisen kanssa opettelemista.

Se on kiintymystä, se on läheisyyttä. Kaikki koirat eivät toki nauti halailusta, mutta läheisyyden osoituksia on monenlaisia. Tutustu koiraasi ja lue sen eleistä millaisesta huomiosta koirasi nauttii. Hellyyttele sitä sellaisella tavalla, josta se nauttii. Osa koirista tunkee aivan iholle asti ja rakastavat nukkua mahdollisimman lähellä. Osa haluaa olla lähellä, mutta ei liian liki. Silleen sopivasti, että kuulee ohjaajan hengityksen, mutta ei halua olla kosketusetäisyydellä. Rapsutus tai pari on vallan riittävä hellyydenosoitus jollekin kaverille. Vastaa koirasi hakemaan kontaktiin. Mieti asiaa lapsien kannalta. Millaisen tunteen lapsi kokee tullessaan iloisena kertomaan päivän asioista ja jos sille sanottaisiin aina, että ei nyt? Odota hetki? Koirasi ei millään voi ymmärtää sitä, että aina se komennetaan pois, kun sillä olisi tärkeää asiaa sinulle. Koiralle ohjaajan huomioiminen on tärkeää asiaa! Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että koiran tarvii antaa hyppiä päälle kun tulet ruokaostosten kanssa kädet täynnä kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että koiralle opetetaan tietynlainen käyttäytymismalli tilanteisiin, joissa halutaan sen toimivan tietyllä tavalla ja sopivalla volyymillä. Koira voi odottaa tietyllä paikalla, että omistaja pääsee sisään ja laskee kassit lattialle, jonka jälkeen tervehditään koiraa sille opetetulla tavalla. Tapoja on monia.

Se on ajatustenlukua. Se on yhdessä elettyä arkea. Se on ennalta-arvattavuutta. Se on kuuntelemista. Se on pohtimista. Eräs kouluttaja sanoi kerran, että koirat rakastavat sääntöjä. Se on vallan totta. Koiralla on helpompi elää, kun sille kerrotaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä, eikä koiran tarvi itse sitä pähkäillä. Se on sitä, että joku hallitsee arkea ja tilanteita. Koirat pitävät kellosta. On mieltätyydyttävää kun tietää milloin ruoka tulee. Se luo turvaa. Koiralle on myös paljon helpompaa ulkoilla ärsykkeiden keskellä, kun sillä on selkeä käsitys miten tilanteet handlataan. Mielellään omistajan toimesta, jolloin koiran ei tarvitse edes miettiä sitä, että sen tarvitsisi ottaa tilanne haltuun jotenkin. Koirasi tuntee ja tietää sinut läpikotaisin. Se tietää mitä tunteita tunnet, mitä aiot sanoa. Se on kuin ajatustenlukua, niin pieniä eleitä ne meistä tulkitsee. Jos keskittyisimme välillä kuuntelemaan koiraamme, voisimme oppia edes murto-osan siitä, mitä koiramme pienimmillä vihjeillä yrittää meille sanoa. Voisimme olla tasavertaisempia. Pysähdy eri tilanteisiin ja vain katsele koiraasi. Katso kun se leikkii, kun se syö, kun se kiinnostuu jostain, kun se selkeästi käsittelee jotain asiaa päänsä sisällä.. Mieti mitä koirasi eleet ja käytös kertovat sinulle. Miten voisit auttaa sitä tulemaan itsevarmemmaksi? Miten voisit auttaa sitä käsittelemään vaikeita asioita? Kohtaamaan pelottavia asioita? Miten voisit leikkiä sen kanssa sitä miellyttävällä tavalla? Pohdi mitä voisit tehdä toisin.

Se on lempeyttä. Se on rajoja ja rakkautta. Se on lempeää tapaa ohjata toista oikein. Eräs toinen kouluttaja sanoi, että koiraa tulisi ohjata lempeällä jääräpäisyydellä. Tämä kiteyttää hyvin, kuinka koiraa tulisi kouluttaa. Ollaan mustavalkoisia, ei anneta periksi, annetaan sille aikaa opetella ja oppia. Koirat tarvitsevat rajoja samalla tavalla kuin lapset. Muuten voi sattua ja pahasti. Joskus rajat tarkoittavat sitä, että koiralle sanotaan 'ei.' Vihje 'ei' voi olla joskus pelastava, jos se on opetettu oikein. Mielestäni sen tulisi olla sellainen, jotta koira tasantarkkaan lopettaa sen mitä oli tekemässä. Ja sen tulisi olla opetettu niin vahvaksi, että se toimii tilanteessa, kuin tilanteessa. Pelkkä ei- sanan opettaminen ei riitä, vaan aina pitää muistaa ohjata koira sallittuun tekemiseen. Koiralle on vaikeaa opetella olemaan tekemättä mitään. Ei on sana, jolla katkaistaan käytös ja siirrytään tekemään jotain luvallisempaa. Rajat ovat myös niitä, joilla voimme helpottaa meidän ihmisten elämää koirien kanssa eläessä. Koirien ei tarvitse saada riekkua koko yötä, kun muut nukkuvat. Kaikkia vastaantulijoita ei tarvitse moikata. Eikä haukkua. Ruokapöydältä ei tarvitse antaa varastaa herkkuja. Kaikissa näissä on koirallekin stressittömämpää, kun sille on koulutettu mitä ne rajat ovat. Muistetaan asettaa rajat rakkaudella. Lempeällä jääräpäisyydellä. Ei pelottelemalla ja uhkaamalla.

Se on huolenpitoa. Se on tuhansia tunteja yhteistä aikaa. Se on toisen tuntemista. Se on toisen hyväksymistä. Huolenpito on koiran perustarpeiden huolehtimista. Ja niiden "ylimääräistenkin." Jokaisella eläimellä on oikeus ruokaan, juomaan, lepoon, kattoon pään päällä, rakastavaan ihmiseen, oikeus toteuttaa itseään laji- ja rotutyypillisellä tavalla, oikeus kivuttomaan elämään, oikeus tehdä asioita, joista nauttii. Se on yhdessä harrastamista. Sellaisen harrastuksen, josta koira ja tai molemmat nauttivat. Se ei ole sitä, että veri suussa kisataan lajissa, josta koira ei nauti. Se on yhdessä tekemisen riemua. Ei sitä, että koira saa kärsiä pieleen menneistä kisoista jonkin virheen takia - joka yleisimmin on kuitenkin ohjaajan vika. Se on koiransa tuntemista niin arjessa, kuin treenikentillä. Emme voi vaatia koiralta jotain, mitä emme ole riittävän hyvin sille opettaneet. "Kyllä se kotona tän osaa." "Kyllä sen pitäis tää jo osata." Olemmeko oikeasti kouluttaneet sen sille siten, että se osaa sen häiriössä? Siinä hetkessä ja siinä tilanteessa? Se on yksilön hyväksymistä. Jokainen koira on erilainen ja niiden luonteet ja ominaisuudet eroavat toisistaan. Et voi olla tyytyväinen koiraasi, ellet hyväksy sitä sellaisena kuin se on. Koirasi hyväksyy ja rakastaa sinua ehdoitta juuri sellaisena kuin olet.

Tussahdatko koirallesi aina, kun menee väärin? Vaikket tarkottaisi sitä koiralle? Koirasi kyllä huomaa pettymyksesi, mutta ei osaa yhdistää petytkö siihen vai itseesi. Koirasi imee kaikki tunteesi. Kaikki koulutuksessa käydyt tunteet, kaikki kotona käydyt tunteet ja töissä käydyt tunteet. Se tietää jokaisen sinua stressaavan asian ja ottaa osan siitä itselleen. Se huolehtii sinusta. Se tulee lähellesi kun olet surullinen.

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja taas voin ainakin itse katsoa peiliin, luetella monta kohtaa joissa voisin olla parempi ohjaaja ja rakentaa parempaa suhdetta. Kaikki alkaa tiedostamisesta. Jos ohjaaja ei sitä tiedosta, saako siitä mainita? Voiko sitä sanoa loukkaamatta toista? Onko suhde koiraan pyhä asia? Ajatuksen takana on kuitenkin koiran hyvinvointi ja ohjaajan ja koiran välisen kommunikaation ja suhteen parantaminen. Tuskin kukaan sitä koskaan tarkoittaisi sanoa vain loukatakseen toista.